Rakennusosien uudelleenkäyttöä tulee kirittää hallitusti ja tutkittuun tietoon pohjautuen

Rakennustietosäätiön kestävän rakentamisen tutkimusjohtaja Katja Tähtinen on mukana pian valmistuvassa PURATER-hankkeessa, jossa keskitytään uudelleenkäytettävien rakennusosien altisteiden tarkasteluun rakennuksen sisätiloissa tai niihin yhteydessä olevissa rakenteissa.

Tutkimusjohtaja Katja Tähtinen

Vaikka keskustelu rakennusosien uudelleenkäytöstä herättää kysymyksiä itse tutkimustietoa on vähän. Jotta kiertotaloutta voidaan toteuttaa rakennusosien uudelleenkäytön kautta, tulee valmistelun pohjautua tutkittuun tietoon rakennusosien ominaisuuksista, niiden vaatimuksista, varmentamisesta ja hyväksynnästä.

Hyvin monella rakennusmateriaalilla on uudelleenkäyttöpotentiaalia. Suurin potentiaali on rakennuksen lämpimissä tiloissa olleilla elementeillä, kuten pilareilla, palkeilla ja TT-laatoilla, toiseksi suurin väliseinissä ja ontelolaatoissa. Puurakenteista potentiaalisimpia ovat hirsirakenteet, liimapuupalkit ja -pilarit sekä naulalevyristikot. Myös teräsrakenteiden ja tiilen uudelleenkäytössä nähdään mahdollisuuksia.

PURATER-hankkeen selvityksen perusteella potentiaalisempien uudelleenkäytettävien rakennusosien raaka-aineissa ei itsessään ole nykytiedon valossa sellaisia haitta-aineita, joilla jotka vaikuttavat sisäilman laatuun tai tilojen käyttäjien terveyteen. Sen sijaan rakennusosien pinnoille on voitu lisätä muun muassa pinnoitteita, käsittelyaineita, tasoitteita, saumausmassoja ja kittejä, joissa voi esiintyä haitta-aineita. Materiaaleihin on voinut myös käytön aikana imeytyä haitta-aineita tai syntyä erilaisia epäpuhtauksia.

Tutkimukset ja pilotoinnit tulisi kohdistaa potentiaalisimpiin rakennusosiin – kaikkia rakennusosia ei uudelleenkäytetä jatkossakaan

Tulevaisuudessakaan kaikkia rakennusosia ei käytetä uudelleen sellaisenaan, vaan materiaalit kierrätetään mahdollisuuksien mukaan uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Siten on järkevintä aloittaa uudelleenkäytettävien rakennusosien ominaisuuksien tutkiminen, testaaminen, arviointi ja mahdollisten ohjeiden laatiminen sekä pilotointi juuri potentiaalisimmista rakennusosista. 

Rakennusosissa uudelleenkäytön mahdollisuuksia tutkitaan monen ominaisuuden näkökulmasta, kuten purettavuuden, irrotettavuuden, lujuuden, vakauden, paloturvallisuuden, energiatehokkuuden ja jatkokäsittelyn sekä mahdollisesti purettavan materiaalin määrän kautta. On tärkeää, että tutkimusta kohdennetaan myös potentiaalisimpien uudelleenkäytettävien rakennusosissa mahdollisesti esiintyvien altisteiden testaamiseen, tulosten tulkinnan muodostamiseen ja sen perusteella tarvittavien ohjeiden sekä asetusten ja lakien tai niiden muutosten valmisteluun.

 

Uudelleenkäytettävien rakennusosien varmentamisen ja hyväksynnän tulee perustua tutkittuun tietoon

 

Uudelleenkäytön mahdollistavien yhtenäisten ohjeiden ja käytäntöjen laatiminen sekä lainsäädännön uudistaminenvievät aikaa. Tutkimustietoa ja laaja-alaista moniammatillista osaamista tarvitaan myös altisteisiin, niiden testaamiseen ja tulosten tulkinnan muodostamiseen tarvittavien ohjeiden perusteeksi.

Kannustankin aihealueenasiantuntijoita ja tutkijoita aktiivisesti edistämään uudelleenkäytettävienrakennusosien kelpoisuuteen ja haitta-aineisiin liittyvää tutkimusta ja hankkeidentoteuttamisen mahdollisuuksia.

 

Pian valmistuvassa PURATER-hankkeessa selvitetään purkumateriaalien kelpoisuutta erikäyttökohteisiin terveellisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Hanke on Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa ja sen toteuttavat yhdessä Ramboll Finland, Laurea, Hamk Tech ja Työterveyslaitos. Lue lisää hankkeesta.

< Takaisin blogiin